Paistoin tossa hiillosmakkaraa pannulla meille. TYttökin kehui kuinka hyvää on. Ehkä toi että silloin tällöin tekee jotain tollaista, osaa sitten arvostaa sitä.

Voimani tuntuvat ihan menneeltä. EI vaan jaksa. Tietsikalla ollessa, ei jaksa ku 30 minuuttia istua. EI jaksa tehä käsillä oikein mitään. Benikin vaistoaa sen ja puskee ittensä koko ajan kylkeeni. Beni onkin aina huolestunut musta.

Neiti on ihan innoissaan, kun olen antanut hänen tietsikalla kakkosen sivuilla olla. Nyt on kivaa viel, ku mummi osti kaijuttimet ja saimme ne VIHDOIN toimii. EN va jaksa kattoa neidinkään perään. Aamulla äiti kantoi sen joskus 6 jälkeen kotio ja neiti nukkui tunnin viel vieres ja sitten kertoi et menee kattoo telkkaria. Joteski se telkun osasi laittaa auki ja sitten kympiltä tuli kertoo ettäkuulemma nälkä kurnii...

Tossa olisi yks virkkuukin tekeillä, neidille lakkia. SItä ruututyötä en ole aloittanut viel.Malli on tulostettu ja äitin varastosta ajattelin kalalankaa joskus tai jossain vaiheessa hakee. SIllä ajattelin kokeilla.

Nyt vaan ei uskalla mitään rasittavaa tehä, ettei käy köpelösti.Pakko ehkä huomenna soittaa MTT:lle sille kesälekurille ja kertoa että mitä teen. Viikon pääst olis hoitajal aika ja tapaaminen tälle lekurille, mut luulen etten jaksa sinne asti. Tulee ne viime vuodet mieleen. Ainut on, että  silloinhan olin 3½ viikkoa syömät, nyt kyön sentään jotain joskus... Mut ei siltä tunnu...

Kirjeetkin tarvis postittaa. EI ole vaa jaksanut. Valmiina ne seisoo yöpöydällä, pitäis sulkea ja osoitteet kirjoittaa. Saisin tosinlaitettua isän mukaan, mut sekin on liikaa rasittavaa.

Olen mä eilen neidin kanssa ahkeroinut jonkun verta. Joku tosin voi ajatella että se on pientä, mut mulle suurta. MEinaan sain tiskit kaikki tiskattua. Siis sain jotenkin kirottua ne astiat kaappiin ja johonkin kuivuu. Äitini kun on joutunut tiskaa mulla, ton käten takii. Mut äiti on tässä monet päivät tehnyt aamu 7- ilta 22 töitä. Enää en viitti häneltä kysyä ku " aijotko taas huomenna/tänään tappaa ittesi työllä
?"

1749208.jpg

Tässä olossa harmittaa se asia todella paljon, että ensi kuun lopulla olis todella tärkeät juhlat. Tällä hetkellä pelkkä omat synttärini olivat liian raskaat mulla, sillä illalla itkin jo sängys kipuuni. Selviänkö niistä juhlista? Sillä sankari on todella tärkeä mulle ja enkä oikein vois olla pois sieltä... MEinaan isäni vuosipäivä. Äiti on siskon kanssa järkänny juhlia, olen mäkin kutsujen kanssa jotain yrittänyt keksiä, mut saa nähä. En jaksa ajatella semmoisia, sillä syyskuussa tarvis neidin 6v juhlia ajatella. Hän haluais kaiken maailman prinsessajuhlat ym... Onneksi vieraita ei tule, ehkä...

Mut mikä ihme mulla on? Onko tämä jotain masennusta? tai sit joku ihmeen jakso taas? Äiti on salaa ainakin mun yönukkumisia kuulemma kattellu ja olen kuulemma yöt ainakin täällä heillä nukkunut. Äiti on pari yötä tehnyt nykyään sellai että mä, neiti ja isä nukutaan pari sängys ja äiti mun vieres lattialla. Koiruus sitten jossain tietsikan takana...

Mut lopuksi voisin kattoa olisko tuol koneessa jossain uudesta kamerasta otettuja kuvia. Vois jokunen koe version tänne näytille laittaa. NE sit ei ole ihan priimakuvia...

1749214.jpg