Silloin kun kaikki tuntuu menevän päin mäntyä, ne menevät.

Eilen sitten purin tämän takin siihen asti että käden tiet tuli. Olin siis saanut neulottua ihan siihen asti että olin viittä vaille valmis.No minkä sille mahtaa. Ei muuta ku taas uudelleen tekemään sitä ja jatkamaan. TYttö hieman ihmetteli eilen kun ei ollutkaan enää reikiä mihin kädet laittaa...

Vaikka ulkona kukkii kukat ja tuoksuu ruoho (kai), silti sisälläni on jokin ihme juttu. Viime vuotinen toisinto taitaa silti tulla. Vaikka kuinka yritän estää. En tiä miten saisin sen estettyä...

Yritän täällä päässä kaikkea tehä, vaikka vaan ihan pieniä juttuja. Kutsukortit ovat vielä tekemättä ja illalla tarvii jotenkin jaksaa niitä tehä. On askartelematta ym.

Mut eipä tässä muuta tälläkertaa. Ei jaksa blogilistaa käydä enempää läpi, ei jaksa kirjoittaa eikä käsitöitä tehä. Pakko mennä kattoo jos söisi tuolta jotain ees. Vaikeeta se syöminen on ja juominenkin. Jos ottais TAAS pienet torkut ( eihän muuta tänään ole tullu tehtyäkään) ja sitten menis kolmen jälkeen neiti kotiin hakee...