Pari tuntia sain kulutettua tehden 3d kuvia. Nyt niitä alkaa olee niin paljon että voisin huomenna koota niistä sitten kortteja. Samalla olen ajatellu myös jos ottaisin ompelukoneen huomenna käyttöön ja hurjastelisin sillä muutamat jutut.

Onneksi huomenna saa hieman hengähtää, kun äitin pitäis olla vp:llä. Tä 3 iltaa on ollu yht tuskaa. Tyttö väsy ja herkkä kun ei ole tarharytmiin tottunut. Kaikkea tarvii muistaa ja osata.

Olimme tänään jopa 30 minuuttia ulkona, tosin sisälle tultiin, ku tyttö ei ulkona keksiny tekemistä. Olin varannut tunnin ulkoilua.

Ruokaa tein taas, nii ku maanantainakin. Äitin makaroniloota oli homees, joten piti ajatella mitä tehä. Äitille tuli tänään ihka uus uuni, joten hella eikä uuni ollu käytössä. Äitin pakkasessa ei ollu ku makkaraa ja jauhelihakeittoa. Koska ma oli keittoa, ni otin makkaran ja lämmitin mikrossa. Jääkaapista löysin keitettyä perunaa. Lämmitin nekin mikros. Mut todella hyviä olikin. Isälle puhelimes sanoin et tein mikrossa sitten tossa pyttipannua. En uskaltanut munaa joukkoon laittaa, ku en sellai tiä miten muna reagoi mikroon, eli kypsyykö se ja kuinka kauan siinä menee.

Äitin kanssa kävimme supermarketissa ja torilla ostamassa hedelmiä. Hiukan teinkin tossa hedelmäsalaattia jääkaappiin ja saa tyttö syä.

Palaveri meni ihme, kumma, ihan ok:sti. Ptt ehkä alkaa käymään meillä ja kape lopetettiin.

Oma syöminen on taas tänään hieman rauhottunut, mitä verrataan eiliseen. Olenhan mä aikast paljon syöny, mutta en sellai mitä eilen. EN viitsi ees kertoo kaikkea. Torilla katoin kieli pitkänä niitä herkkuja, mutta en ostanut. Äiti osti ja vei töihin ja onneksi niissä OLI MAITOA.

Ihanaa tässä on ja arvostan äitiä siitä. VAikka hän on painoani kommentoinut ym ja saanut mut ahdistumaan ja kiukun valtaan. Silti hän ei sellai tai ei ole ollenkaan tullu huutaa, jos on kaapista korput lähtenyt tai karkit. Hän jaksaa yrittää tukea mua hieman terveellisempää ruokaa. Ja jaksaa lukea niitä tekstareita joissa olen itku kurkussa kirjoittanut että en jaksa enää tätä maailmaa. Tiedän että olen ollut vaikea lapsi, verrattuna siskooni. Olen koko ikäni sairastellut ja joutunut turvautumaan vanhempiin, osittain sairauksien takii. En tiä, lukeeko äiti tätä blogia ees, mut jos, niin kommentoi ees jotenkin. SÄ osaat, jos haluat.

Huomenna varmaan laitan äitin tekeleitä tänne myös näytille. Jotenkin olen nähnyt että sekin on äitille todella suuri kunnia, että näytän hänen niitä töitä täällä.

Nii isästä. HÄn kuulemma käryttelee koiran, benin, kanssa roviota Mynämäellä. Joten, jos joku siel päin näkee mustaa sauhua, ni isukki siel on. He viettävät poikien lomaa mettän korvessa lintujen äärellä. Nukkuvat asuntovaunussa. Suon heille sen, sillä mä en haluu olla se ihminen joka niitä pyykkejä pesee sitten. Onneksi nykyään on pesukoneet keksitty, vaikka meillä ei olekaan omaa. Beniva joutuu ehkä sitten pesuun taas, jos kauhian likainen on.

Ja jos tänne eksyy joku koiran omistaja. Löysin kaupasta 3 kpl pakkausen koiran puruluita. Siinä päällä luki TOFFEE. eli olisiko jotain toffeeluita (?). jos on tuttuja, syökö koiranne niitä?