olen 2 vrk kärsinyt ihme kivuista. EN tiä onko maha tai mikä. EI ruoka maita, mutta silti on ollu pakko syä jotain vaikka vähän. . EIlen sitten kivut yltyi niin pahaksi että olin hätää kärsimässä. Sattui mahaa, selkää, kylkiä, sydäntä ym ym. Kaikkea mitä voi sattua lonkasta olkapäihin. Henkeen ei saanut. Istua ei pystynyt eikä seisoo. EI muuta ku makuu päivä ees
Mutta mun luonteeni kun tietää, mennään lekurille vasta ku pää on kainalossa
Lahjat avattiin vasta klo 20.45 ja tyttö oli iha innoissaan isosta lahjakasasta . Yhen lelun hän sai, tai voiko sitä leluksi ees sanoa, sellainen dominojuttu. Muutama vaate tuli ja sitten kirjoja ja karkkia. ja pelejä. EN ees kaikkea tiä mitä hä sai. Osittain siks ku oli ni huono olla.
Itelle tuli yöpuku, oloasupuku, 2 pyyhettä (kietaisu), pesuainepakkaus (dove), karkkilaatikko, pipo (100% villa), tumput, ym. Pitää varmaan alkaa listaa noita lahjoja johonkin paperille jo, kun kumminkin porukka niitä kirjeissä kyselee harvasen kerrat
Äiti on kattaamassa pöydälle ateriaa. TOsin en tiä kuinka joulunen siitä tulee, Kaikilla on huoli päällä ja suru.
Suru aiheuttaa Beni . Aamulla naapurin koira kävi Benin kimppuun . Isän puheen perusteella, 3x isompi koira oli ottanut Beniä hampaihin ja ravistellut sitä. Oli naapuri yrittänyt että koira olis helpannut otteensa, mut ei . Sitten oli helpannut onneksi jossain vaiheessa .Mä nukuin kotona jaheräsin siihen koiratappeluun ja yritin kattoo minkä se aiheuttaa, mut en nähnyt mitään.Yritin soittaa kotiin, mut tyttö vastas ettei vanhemmat tuu puhelimeen suutuin siitä ja sanoin tytölle jotain, mut onneks se ei muista enää.
Isä soitti myöhemmin ja sano mitä on tapahtunut ja päätin samassa mennä Benin luo. Tossa beni makaa mun vieres koko ajan. Menen mä mihin vaan. Kipeeseen jalkaan se oli ottanut ja siel on ainakin yks hampaan jälki. Enää ei kara kiinni ku silittää, ONNEKS. Mut pienikin rasahdus saa hermostumaan.Naapurin ku näki, haukkui ja murisi mun sylis koko ajan.
Mut onneksi hän elää ja pystyy kävelee ja hyppii, joten mikään ei ole poikki. Henkisesti me kaikki ollaan va peloissaan...
Mut kaipa mä tässä katon mitä alan tekee jatkossa tähän päivään. Telkkarista ei tuu mitään, joten kai on ihan turhaa sitäkin avata. EIlen tein käsitöitä ja varmaan tänäkin siinä kuluu päivä.
tiistai, 25. joulukuu 2007
Kommentit