Kiitos tuhannesti onnitteluista. On ihanaa lukea niitä, vaikka päivä menikin multa aika pipariksi. Illalla alkoi vielä yläselkää vissiin kramppaa ja sain oivan annoksen kipua...

En ookkaan vissiin, ehkä kertonukaan. Ostin uuden lelun itelleni, synttärilahjaksi. Meinaan nyt mullakin on oikee DIGIKAMERA. Opettelemista on vielä, sillä mulla on enkku kouluasteikolla 4. ja tietenkin kamera on täysenkku...

Viikonloppu edessä ja saa nähä mitä tekis. Jossain vaiheessa on PAKKO kotiokin siivota. TÄnäänkin olen ollu menossa melkein koko päivä, joten ne pienetkin energiarippeet mitä kolasta saa, on menny. Inhottavaa myös oli se, että ulkona oli aamupäivällä todella kamala ilma. Aurinko paistoi ja ilma ei kulkenut ees takamuksen kautta :) Ihan ukkosta ilmassa. Nyt sitten tuol katon rajassa toista tuntia on tuuletin ollu täysillä, valoverho piukasti kiinni... ni tarkenee... :) Jopa koiruus on iloinen, ettei joudu läähättää kieli maassa...

Mitäpä viel... Katoin eilen netistä hienon ruutuvirkkaustyön mallin, mut nyt on ongelma... miten saan lisättyä riviin kiinteän ruudun. Selkäni ei anna kauan tässä koneella olla, joten joudun sitä alkaa metsästää tai sitten toivoa että äiti osaisi kertoa. Olen monta vuotta haaveilut keittiön pöydälle kaitaliinaa... TOsin vois sitä kaupasta jotain kaunista kangastakin sitten joskus ostaa. Äiti ni tykkää tosta silityksestä, sillä multa ei käden takia onnistu.

Äiti sano et pitäis varmaan ens viikol lekurilta (mtt) pyytää joku fysioterapia aika tai joku semmoinen. Jos tossa kädessä on lihakset va jumissa tai jotain. Mut hieman epäilen, sillä luulis sen olevan koko ajan. Mut neidillä ainakin on hauskaa kun saa luvalla hakata ja potkia välillä äitin selkää ja kättä...

Eilen äiti soitti aamusta, kun nilkkanikin huomattiin ittä oli turvonnu. Noi jalat ovat mun kirous oikein... Äiti tietenkin pelkää että se vääntyy niin pahasti ku silloin v. 2005 ja leikkaus odottaa. EN tosiaan tiä, jos nivelsiteet on liian löysät ja ne kiristetään, voiko ne parissa vuodessa löystyä taas??

Olen sairas olio...

Oon lukenut joidenkin blogeja, ainakin yks ihminen kirjoitti että oli saanut todella ikävää postia sähköpostiin (ilmeisesti). Kun jotkut luulevat että kun kerromme ns. elämästämme. Sairauksistamme, ni ne on ihan höpöä. Että kalastelemme va voivotusta. Mutta en ite aina usko tota. TOsin se ihan riippuu jos 12 vuotias tulee kirjoittaa että kuolee viikon päästä tai sitten 50 vuotias kirjoittaa että on kuoleman sairas.

Tästä mun blogista voi todella lukea monta eri sairaskertomusta. Esim. Kikka (en tiä käöytkö enää) tietää että ihan leikisti en näitä kirjoita enkä hae sääliä. Olen meinaan viime vuonna kikan kanssa "asunut" jonkun aikaa...

Mulla on monia sairauksia ollut ja on edelleen niin dg kun ei dg. lääkitystä ei voida sanoa olevan kohallaan. Mulla on myös eskariin menevä tyttö, joka on myös välillä sairauskierteissä (mm. alku vuonna). Isäni on vakavasti sairas. Olen kokenut valtion oikeustoimet (lapsen isän takis) ja niin raha-vaikeudet kun muutkin. Joten jos joku tulee mulle sanoo että mä haen sääliä ja valehtelen, voin kertoa että TYKSISSÄ on kuulemma pahvilaatikollinen mun sairauskertomusta.

Mut nyt alan seuraa telkkaa ja annan ton selän helpottaa hieman... Kutoakin tekis mieli, mut täällä ei ole mulle lankaa...