Sitä luulee, että kaikki on aina kun ruusuilla tanssimista.

Aamulla kun herää, tuntuu hieman yön herääminen silmissä, mutta kun katsoo ikkunasta ja huomaa että ei sada vettäkään, joten on parempi hymyillä.

Sitten päätimme äitin kans lähtee kaupunkiin. HIeman shoppailee ja kun haluan kassin ja neiti tahtoo salaattia. Neiti sitten va isoisälle hoitoon ja me naiset shoppailuun. Eikö se näin ole ihan oikein???

Kauppoja kierreltiin ja välillä kauhisteltiin hintoja. Mehän emme mitään kallista osteta. EI meillä ole rahaa ku roskaa.

Kirjakaupoissa kävimme ja äitille eksyi joku kirja, mä sain kiiltokuvia. Anttilasta tietenkin eksyin lankahyllylle ja sielt otettiin kokeiluun huopasen lanka ja muutama eri väriä villaa. Ajatuksena olis huivi kokeilla tehä. Kassia ei löytynyt.

Äitin kans sitten mietimme, mitä kaikkea SUKKAHOUSUSTA saa. ÄIti sit sano, laitampa kysymyksen tänne. JOten voitte kommentoida ja kertoa, mitä keksit. Mulla on muistaakseni 20 der mustat sukkahousut. Siis ohuet. Kerro mitä niistä saa tehtyä. Me ku tossa miettisimme, ni aika monikäyttöinen on nekin ja saa hyvin hyödynnettyä. mm.

-panta

-housut

-säärystimet

-rannekkeet

-pampula

-lankaa

-sukat

onko muuta viel??

Mutta joskus sitten tämäkin ns. hetkellinen hyvyys kaikkoaa ja muuttaa mielen kiukkuseksi ja voimattomaksi ja kaikkea mitä ei osaa kuvitella. Ahdistus ja pelko astuu kehiin ja epätoivo. Syyllisyys alkaa painaa ja haluaa va kaiken loppuvan nyt.

Posti toi meinaan kirjeen oikeusjutusta. Tai siis tytön isä taas kertoo olemassaolostaan. Meillähän ei mitenkään kivat välit ole. Ollaan me oikeudessakin oltu jo. Nyt hän taas haluaa alkaa olee isä. Mutta kertokaa te lukijat. Voiko 5-6 v. lasta antaa heti viikonlopuksi isälle, joka on viimeks hänet nähnyt 4-5 v sitten? Ja samalla kuullut hänestä silloin. Ja tämä isä ei halua olla mun kanssa yhteydessä mitenkään, eli en voi hänelle kertoa tytön allergioita, en muustakaan. Ja sitten tässä on semmoinenkin asia, tyttö on 2-3 vuotta jo harrastanut, ja ne suuntaa just viikonlopuille.

Tämä kyseinen henkilö on taas kertonut oman osuuden, tietämättä mitä minä olen esim. sosiaalikeskuksen kanssa sopinut. Mutta kyseisen ihmisen luonne on se (ainakin silloin oli ku yhes olimme) että hänen on saatava se, mitä tahtoo. Olen kuulemma missannut jonkun lastenvalvojan ajan, jota en todellakaan tiedä olevankaan.

Mut tässä tämäkin elämännostaminen taas lähti. EIlen itkin melkein sh:n luon ja kerroin että en todellakaan jaksa enää tätä oloa. Mutta kun ei ketään osaa auttaa. On va jaksettava ja yritettävä ettiä se umpisolmu ja alkaa purkaa sitä. Mut jos illalla saisin hieman lohdutusta tai muuta ajattelemista, sillä IKEAn kuorma olisi tulossa. Pääsen rakentamaan tai kokoamaan juttuja.

Niin käsitöistäkin sen varta. EIlen mittisin, miten saan sinisen mambo kerän kulutettua. Tein ekana ihanan paksut tossut ja lankaa jäi. Siitä lopusta tein sitten kameralle pussukan, mut lankaa on viel. No sit ajattelin tuhota lopun barbien mekkoon. AIka riittoisa kerä. Viel olis keltainen. Pitäisikö siitä tehä neidille talveksi pipo?