Uusi vuosi on samalla uusi mahdollisuus uusiutumiseen, uudestaan alkamiseen.

Kaikella on määrähetkensä,
aikansa joka asialla taivaan alla.
Aika on syntyä ja aika kuolla,
aika on istuttaa ja aika repiä maasta,
aika surmata ja aika parantaa,
aika on purkaa ja aika rakentaa,
aika itkeä ja aika nauraa,
aika on valittaa ja aika tanssia,
aika heitellä kiviä ja aika ne kerätä,
aika on syleillä ja aika olla erossa,
aika etsiä ja aika kadottaa,
aika on säilyttää ja aika viskata menemään,
aika repäistä rikki ja aika ommella yhteen,
aika olla vaiti ja aika puhua,
aika rakastaa ja aika vihata,
aika on sodalla ja aikansa rauhalla.
(Saarn.3: 1-8)

Vanha vuosi uupuneena/
loppumatkaa taivaltaa/
paljon siltä toivottiin/
tallessa ne kaikki on/
vuoden saannit, menetykset
vaakan tasapainoon saa/
vai saako

Uusi vuosi kapalossaan/
oottaa vuoden alkua/
paljon hänen harteillensa/
toivomuksia laitetaan/
tinojakin valaessa/
toivomuksen antaa saa/

Vuoden päästä katsotaan/
kumpaa tuonut enemmän/
vai onko vaaka vaaterissa/
kun on kaikki/
riemut, surut paketissa

Laitan tämän nyt uudelleen, kun oli vahingossa tullu valkoisella tekstillä. EN ollut kattonut kirjoitusväriä.