Sokerin tie Eurooppaan

Makeuttaminen ennen sokeria

Makeasta mausta on nautittu sekä Euroopassa että muualla maailmassa jo vuosituhansien ajan. Ennen kuin sokeri opittiin tuntemaan, esi-isämme söivät esimerkiksi hunajaa ja taateleita ja käyttivät niitä myös ruoan makeuttamiseen. Tämä käy ilmi Välimeren alueen vanhojen kulttuuriyhteisöjen kirjoituksista ja reliefeistä. 
 
Hunaja on vanhin tunnettu makeutusaine. Tämä tiedetään siitä, että Espanjassa sijaitsevista Arãna-luolista on löytynyt 12 000 vuotta vanhoja luolamaalauksia, jotka esittävät hunajaa kerääviä naisia. Naiset käyttivät hunajaa leivontaan – aivan kuten nykyäänkin –, siman valmistamiseen sekä haavojen puhdistamiseen. Ensimmäinen esi-isiemme käyttämä hunaja oli luonnonhunajaa, jota kerättiin villimehiläisten pesistä. Myöhemmin mehiläisiä alettiin kasvattaa mehiläispesissä – kuten nykyäänkin tehdään. 
 
Vaikka sokeri tuli Eurooppaan vuoden 1100 tienoilla, sen käyttö levisi vasta 1700-luvulla. Ennen sitä sokeriin oli varaa vain rikkailla, jotka käyttivät sitä sekä ruoan makeuttamiseen että lääkkeenä.

Sokeriruoko on peräisin Tyynenmeren saarilta

Ensimmäinen kasvi, josta otettiin talteen sokeria, oli sokeriruoko (Saccharum officinarum). Sokeriruoko on kehittynyt Tyynenmeren pikkusaarilta – mm. Polynesiasta ja Melanesiasta – peräisin olevista heinälajeista. Asiantuntijoiden mukaan näitä heinälajeja oli olemassa jo 10 000–15 000 vuotta sitten, ja ne kulkeutuivat pikkusaarilta Indonesiaan, Intiaan ja Kiinaan noin 8 000 vuotta sitten. Alkuperäisiä heinälajeja ei ole enää olemassa. Nykyisin viljeltävä sokeriruoko voi kasvaa jopa kuusimetriseksi, ja se kasvaa trooppisessa ja subtrooppisessa ilmastossa. Koska sokeriruoko tarvitsee paljon vettä ja lämpöä, sitä kasvaa Euroopassa vain etelässä, esimerkiksi Espanjassa, Madeiralla ja Portugalissa. Maailman suurimmat ruokosokerin tuottajat ovat Brasilia, Kuuba, Intia, Filippiinit ja Meksiko.
 
Kuinka ihmiset käyttivät ruokojen makeaa sisusta, kun he eivät tunteneet nykyisin käytössä olevia sokerinvalmistusmenetelmiä? Intialaiset puristivat ruo'oista niiden hieman samean mehun tai imeskelivät niitä tikkukaramellin tapaan – mitä nykyäänkin näkee monissa maissa. Myöhemmin keksittiin, että ruokojen sokerimehun voi keittää kiteiksi, ja näin syntyi eräänlaista kiinteää sokeria.

”Ruokoja, jotka tuottavat hunajaa ilman mehiläisiä”

Valkoinen kulta

Sokerintuotanto lisääntyi

Siirtomaat ja sokerinviljely

Kolumbus havaitsi löytöretkiensä aikana, että Karibian ilmasto sopi erinomaisesti sokeriruo'on viljelyyn. Hän oli tutustunut sokeriruokojen viljelyyn Madeiralla ja toi niitä mukanaan Amerikkaan ja Länsi-Intiaan, missä niitä alettiin viljellä suurilla plantaaseilla. Raakasokeri kuljetettiin takaisin Eurooppaan, missä se jalostettiin ja myytiin. Kasvaneen tuotannon ansiosta sokerista tuli vuosien mittaan tavanomaista kauppatavaraa, johon oli varaa muillakin kuin pelkästään yläluokalla.

Useimmilla Euroopan mailla oli 1600-luvulla siirtomaita eri puolilla maailmaa, joten ne saattoivat itse viljellä sokeriruokoa. Ikävä osa sokerin historiaa on se, että siirtomaiden sokeriruokoviljelmillä käytettiin työvoimana Afrikasta tuotuja orjia.
 

Siirtyminen sokerijuurikkaisiin

Napoleonin sotien aikana (1803–1815) Napoleon sulki merentakaiset kauppareitit, minkä vuoksi raakasokeria ei voitu enää tuoda laivalla Eurooppaan. Euroopassa alettiin siksi etsiä korvaajaa sokeriruo'olle, ja lopulta keksittiin, että sokeria oli mahdollista saada myös sokerijuurikkaista. Juurikkaiden sokeripitoisuus oli kuitenkin siihen aikaan hyvin vaatimaton, mikä johti sokerin hinnan nousuun.
 
Kun sodat olivat päättyneet eivätkä ranskalaiset enää tukkineet kauppareittejä, ruokosokeria voitiin tuoda jälleen Eurooppaan. Juurikassokerin tuotanto ei näin ollen enää ollut tarpeen. Tätä kesti kuitenkin vain siihen saakka, kun orjuus päättyi ja halpa työvoima katosi vuoden 1850 tienoilla – minkä jälkeen ruokosokerin hinta nousi uudelleen. Sokerijuurikkaita oli kuitenkin siihen mennessä kehitetty niin, että niiden sokeripitoisuus oli sama kuin sokeriruo'on. Sokerin eurooppalaisessa historiassa alkoi aivan uusi luku.

Yli puolet maailman nykyisestä sokerintuotannosta on kuitenkin edelleen peräisin sokeriruo'osta.

Topasta paloiksi

Sokeritoppa – alkuperäinen sokerimuoto

Sokeritoppa on sokerin alkuperäinen tuotantotapa ja puhtain sokerimuoto. Sokeritoppa valmistettiin puhtaasta ruokosokerista, joka kaadettiin tötterömäiseen muottiin. Muotin pohjassa oli pieni reikä, josta ylimääräinen kosteus pääsi ulos. Tämän jälkeen sokeri sai kuivua pari viikkoa, kunnes kiteet olivat asettuneet.

Muotit

Yli 10 kilon sokeritopat

Sokeritopat painoivat 5–15 kiloa, mikä oli tietenkin aivan liian paljon yksittäiselle käyttäjälle – ja myös aivan liian kallista. Topasta murrettiin siksi paloja tarpeen mukaan. Isoja sokeritoppia oli kuitenkin melko hankala käsitellä. Koska topat joka tapauksessa pilkottiin paloiksi kaupassa, ne keksittiin leikata viipaleiksi, mikä helpotti niiden käsittelyä – sekä kauppiaiden että asiakkaiden kannalta.
 

Teollistuminen ja linkous

Vuoden 1900 tienoilla otettiin käyttöön linko, jonka avulla sokerimassa voitiin kuivata aiempaa nopeammin. Sokeritoppia ei enää ripustettu kuivumaan kuivaamoon, vaan ne pantiin pyörimään linkoon – samanlaisissa tötterömäisissä muoteissa kuin ennenkin. Linkoamisen jälkeen sokeritopat otettiin ulos muoteista ja pakattiin. 

Tuotanto päättyi

Sokeritoppien tuotanto päättyi sekä Tanskassa että Ruotsissa vuoden 1940 tienoilla. Sokeria oli alettu hienontaa – se oli siis samanlaista hienosokeria kuin nykyäänkin. Aina vuoteen 1955 saakka sokeri punnittiin kaupassa vaa'alla. Vasta vuoden 1955 jälkeen sokeria alettiin myydä kahden kilon pakkauksissa, kuten nykyäänkin.

Sokeritoppia myydään edelleen joissain paikoissa. Aiempiin sokeritoppiin verrattuna ne ovat kevyitä, vain noin 250 grammaa, ja niitä tuodaan Saksasta.

[Lähde: Gertrud Helgesson, Arlön sokerimuseo, ja Erik Jørgensen, Nakskovin sokerimuseo]

Energia

Energiaa saadaan ruoan sisältämistä energiapitoisista ravintoaineista, joita ovat hiilihydraatit, proteiini, rasva ja alkoholi. Energiasisältöä mitataan kaloreilla (kcal) tai kilojouleilla (kJ). Ruoan sisältämien ravintoaineiden energiapitoisuuksissa on suuria eroja. Rasva sisältää energiaa yli kaksi kertaa niin paljon kuin hiilihydraatit ja proteiini, kun taas alkoholin energiapitoisuus on siltä väliltä.

Suositukset

Pohjoismaisten ravitsemussuositusten mukaan terveellinen ruokavalio muodostuu seuraavista:

Useimpien suomalaisten kohdalla tämä tarkoittaa sitä, että heidän olisi syötävä enemmän hiilihydraatteja kuten täysjyväleipää, pastaa, hedelmiä ja vihanneksia. Runsas hiilihydraattien nauttiminen vähentää ylipainon riskiä. Suomalaiset syövät yleensä liikaa rasvaa ja liian vähän hiilihydraatteja – itse asiassa jopa 38 % energiasta on peräisin rasvasta, mikä on yksi syy siihen, että yhä useampi suomalainen on ylipainoinen.

Rasvan osuus kokonaisenergiasta

Olet ehkä kuullut puhuttavan ravinnon kokonaisenergiasta – etenkin kun on kyse rasvasta. Tässä selitetään, mitä rasvan osuus kokonaisenergiasta oikeastaan tarkoittaa ja miksi se ei ole sama asia kuin rasvaprosentti.

Rasvaprosentti kertoo, kuinka suuri osa tuotteesta/ruoasta – eli sen painosta – on rasvaa. Jos 100 grammassa jotakin tuotetta on 5 grammaa rasvaa, tuotteen rasvaprosentti on 5.

Rasvan osuus kokonaisenergiasta kertoo, miten suuri osa tuotteen/ruoan sisältämästä energiasta on peräisin rasvasta – eikä se siis riipu pelkästään grammoina mitattavasta rasvapitoisuudesta, vaan myös siitä, montako grammaa hiilihydraatteja ja proteiinia tuotteessa on.

Rasvan osuudella kokonaisenergiasta on ennen kaikkea merkitystä silloin, kun arvioidaan ravintoa kokonaisuutena. Siksi on tarkasteltava rasvan osuutta koko päivän aikana saadusta energiasta. Jos rasvan osuutta kokonaisenergiasta vähennetään, paino on helpompaa pitää kurissa pitkällä aikavälillä. Jonkin elintarvikkeen vaikutus rasvan osuuteen kokonaisenergiasta voidaan arvioida laskemalla rasvan osuus kyseisen tuotteen sisältämästä energiasta. Ennen kuin voidaan laskea rasvan todellinen osuus kokonaisenergiasta eli koko päivän tilanne, on kuitenkin tiedettävä, paljonko energiaa ja rasvaa koko päivän aikana syöty ruoka sisältää.

Hiilihydraatit

Hiilihydraatit muuntuvat glukoosiksi, joka on kehon ja aivojen tärkein energianlähde. Kehon glykogeenivarastoihin mahtuu vain 350 g. Keho kuluttaa hiilihydraateista peräisin olevan ylimääräisen energian ennen kuin se ryhtyy käyttämään rasvan ja proteiinien sisältämää energiaa. Siksi on tärkeää, että ravinto sisältää paljon hiilihydraatteja ja vain vähän rasvaa. Jos ihminen kuitenkin syö enemmän kaloreita kuin kuluttaa, hiilihydraatit estävät rasvan palamista, jolloin se varastoituu kehoon.

Hiilihydraatit jaetaan yleensä eri ryhmiin sen mukaan, ovatko ne sokeripitoisissa (monosakkaridit), tärkkelyspitoisissa vai runsaasti ravintokuitua sisältävissä elintarvikkeissa (polysakkaridit).

Marjat, hedelmät ja vihannekset sisältävät erilaisia sokereita eli fruktoosia, glukoosia ja sakkaroosia. Tavallisessa sokerissa on pelkästään sakkaroosia.

Tärkkelystä on perunoissa, leivässä, riisissä, pastassa, suurimoissa ja palkokasveissa.

Ravintokuidut ovat hyödyllisiä, sillä ne edistävät ruoansulatusta, antavat kylläisen olon ja voivat tehostaa kolesterolin poistumista elimistöstä. Saat ravintokuituja kaurahiutaleista, joistakin aamiaismuroista (esim. kuitupitoiset hiutaleet), täysjyväleivästä (erityisesti ruisleivästä), perunoista, tummasta riisistä, täysjyväpastasta, hedelmistä, vihanneksista ja palkokasveista.

Mitä sokeri on?

Kaikkihan ovat maistaneet sokeria, mutta mitä se oikeastaan on?

• Sokeri – jota kutsutaan myös sakkaroosiksi – on hiilihydraatti, joka muodostuu glukoosista (rypälesokerista) ja fruktoosista (hedelmäsokerista). Ruoansulatuksessa sokeri pilkkoutuu rypälesokeriksi ja hedelmäsokeriksi. Keho muuntaa sokerin samaan muotoon kuin muutkin sulavat hiilihydraatit kuten tärkkelyksen.

• Sokeri on luonnontuote, jota saadaan sokerijuurikkaista tai sokeriruo'osta.

• Sokeria voidaan kutsua ”auringon energiaksi” – sitä syntyy nimittäin kaikissa vihreissä kasveissa auringonvalon, veden ja hiilidioksidin ansiosta. Sokeriruo'ot ja sokerijuurikkaat ovat ainoat kasvit, joissa on niin paljon sokeria (16–18 %), että sen talteenotto on kannattavaa.

• Sokeri sisältää energiaa, muttei vitamiineja, kivennäisaineita eikä kuitua.

Suomessa sokeri saadaan sokerijuurikkaista, sillä ilmasto on liian kylmä sokeriruo'olle. Valkoisen sokerin maku ja ulkonäkö ovat aivan samanlaiset riippumatta siitä, onko se peräisin sokeriruo'osta tai juurikkaista.

Rasva

Rasva on eniten energiaa sisältävä ravintoaine, sillä grammassa rasvaa on kokonaista 38 kJ energiaa. Energiamäärä on yli kaksinkertainen verrattuna grammaan hiilihydraatteja tai proteiinia. Jos ravinto sisältää suhteellisesti paljon rasvaa ja vähän hiilihydraatteja, on olemassa normaalia suurempi riski, että ihminen saa liikaa energiaa ja lihoo. Silloin kannattaa arvioida rasvan osuus kokonaisenergiasta.

Vaikka onkin varottava syömästä liian paljon rasvaa, rasvan suhteen ei kannata olla liian jyrkkä. Keho nimittäin tarvitsee rasvaa toimiakseen kunnolla. Keho käyttää rasvaa solukalvoihin ja useiden sellaisten tärkeiden aineiden muodostamiseen, joita tarvitaan esim. verenpaineen ja munuaisten toiminnan säätelyyn. Rasvaa tarvitaan lisäksi A-, D-, E- ja K-vitamiinien imeytymiseen.

Rasvoissa on myös eroja, sillä jotkut rasvalaadut ovat terveellisempiä kuin toiset. Terveellinen tarkoittaa tässä sitä, että rasva vaikuttaa suotuisasti kolesterolitasoon ja verisuonten kalkkeutumiseen. Hyvää rasvaa kutsutaan tyydyttymättömäksi rasvaksi. Sitä on esim. kalassa, pähkinöissä, öljyissä, avokadossa ja pehmeissä kasvimargariineissa.

Haitallista rasvaa kutsutaan tyydyttyneeksi rasvaksi, ja sitä on rasvaisissa maitotuotteissa (esim. juustossa), rasvaisessa lihassa ja lihaleikkeleissä, munankeltuaisissa ja voissa. Terveellisintä on syödä suhteellisesti paljon tyydyttymätöntä ja vähän tyydyttynyttä rasvaa, sillä silloin kolesterolitaso pysyy alhaisena ja verisuonten kalkkeutuminen on vähäistä. Rasvaa on kaiken kaikkiaan syötävä riittävän vähän, eli rasvan osuus kokonaisenergiasta saa olla enintään 30 %.

On muistettava, että kaikki rasvat lihottavat yhtä paljon ja että ylipaino lisää monien sairauksien riskiä. Tyydyttymätön rasva on kuitenkin terveellisempää sydämelle.

Proteiini

Proteiini on kehon rakennusainetta. Proteiinia tarvitaan, koska sitä on kaikissa kehon soluissa ja kudoksissa, esim. luissa, jänteissä, lihaksissa, ihossa, hiuksissa ja kynsissä. Keho tarvitsee proteiinia sekä kasvuiässä että silloin, kun se joutuu korjaamaan vaurioita, esim. ankaran fyysisen ponnistuksen tai leikkauksen jälkeen. Proteiini vaikuttaa myös immuunijärjestelmään, hormoneihin ja kuljettajaproteiineihin.

Useimmat suomalaiset saavat ravinnostaan tarpeeksi proteiinia. Grammassa proteiinia on 17 kJ energiaa, ja se on ravintoaine, joka antaa parhaiten kylläisen olon. Proteiinia on maidossa, lihassa, munissa, kalassa, äyriäisissä ja palkokasveissa.

Miksi liikunta onterveellistä

Pitkän työpäivän jälkeen tuntuu houkuttelevalta jäädä makaamaan sohvalle, mutta kannattaa kokeilla liikuntaa. Lue tästä miksi:

Liikunta ja neste

Liikuntaa harrastavan on tärkeää muistaa juoda tarpeeksi. Nestettä tarvitaan tavallisesti 2–3 litraa päivässä, mutta kun harrastat liikuntaa, tarvitset sitä vieläkin enemmän. Kehosta poistuu nestettä hikoiltaessa: kun nestettä menetetään esim. vain 2 % kehon painosta, suorituskyky heikkenee kokonaista 20 %. Jos mies tai nainen painaa 70 kg, 2 %:n nesteen menetys merkitsee sitä, että paino putoaa 1,4 kg. Paljon liikuntaa harrastava ihminen saattaa hyvinkin hikoilla näin paljon.

Ruoka ja liikunta

Ruoka vaikuttaa merkittävästi suorituskykyysi, kun harrastat liikuntaa. Jos harrastat liikuntaa 2–3 kertaa viikossa, sinun kannattaa noudattaa yleisiä suosituksia, joiden mukaan 55–60 % energiasta pitäisi saada hiilihydraateista, 10–15 % proteiinista ja enintään 30 % rasvasta. Jos ruokailutottumuksesi ovat samanlaiset kuin suomalaisten yleensä, sinun olisi syötävä vähemmän rasvaa ja enemmän hiilihydraatteja.

Jos taas harrastat liikuntaa erittäin paljon, sinun kannattaa ehkä muuttaa ravinnon koostumusta vielä lisää. Hiilihydraatit ovat lihasten parasta polttoainetta, joten paljon liikuntaa harrastavien on tärkeää saada runsaasti hiilihydraatteja. Se tarkoittaa sitä, että entistäkin suuremman osan energiasta on oltava peräisin hiilihydraateista, jolloin hiilihydraattien osuus on 60–65 %, proteiinin edelleen 10–15 % ja rasvan 20–25 % kokonaisenergiasta.

Kannattaa myös ottaa huomioon, että koska liikunta lisää energiantarvetta, on myös syötävä enemmän. Voit nauttia entistä runsaammin pääasiassa paljon hiilihydraatteja sisältäviä ruokia ja juomia.

Glykeeminen indeksi – nopeasti ja hitaasti imeytyvät hiilihydraatit

Hiilihydraatit luokitellaan yleensä niiden rakenteen mukaan – sokeria sisältävissä elintarvikkeissa on siis erilaisia hiilihydraatteja kuin tärkkelystä sisältävissä elintarvikkeissa. Hiilihydraatit voidaan myös luokitella sen mukaan, miten nopeasti ne saavat verensokerin kohoamaan. Tätä jakoa käytetään usein puhuttaessa ruoasta ja liikunnasta. Silloin ollaan kiinnostuneita siitä, miten nopeasti hiilihydraatit imeytyvät verenkiertoon, sillä se kertoo, miten nopeasti ja miten kauan lihakset, maksa ja aivot voivat käyttää niitä.

Elintarvikkeiden kykyä vaikuttaa verensokeriin mitataan glykeemisen indeksin avulla. Jos ruoan glykeeminen indeksi on suuri, se tarkoittaa, että hiilihydraatit imeytyvät nopeasti, kun taas pieni glykeeminen indeksi tarkoittaa, että imeytyminen tapahtuu hitaammin.

Jos harrastat runsaasti liikuntaa, sinulle voi olla paljon hyötyä siitä, että tiedät elintarvikkeiden glykeemiset indeksit. Noin 3–4 tuntia ennen liikuntaa nautitun pääaterian pitää sisältää paljon hiilihydraatteja, joiden glykeeminen indeksi on pieni. Se parantaa suorituskykyä liikuntasuorituksen tai kilpailun aikana. Liikunnan jälkeen on syötävä hiilihydraatteja, joiden glykeeminen indeksi on suuri, jotta kehon glykogeenivarastot täyttyisivät uudelleen seuraavaa liikuntasuoritusta varten ja jotta harjoittelu olisi tehokkaampaa.

Esimerkkejä elintarvikkeista, joiden glykeeminen indeksi on suuri, keskitasoinen tai pieni:

Suuri glykeeminen indeksi: GI (glukoosi = 100) tai GI (valkoinen leipä = 100)

Viimeistään tunnin kuluttua liikuntasuorituksesta kannattaa syödä ateria, joka sisältää paljon elintarvikkeita, joiden glykeeminen indeksi on suuri. Keho on heti liikunnan jälkeen erityisen altis varastoimaan hiilihydraatteja – ja juuri niitä se tarvitseekin, jos aiot harrastaa liikuntaa taas seuraavana päivänä. Tutki näitä taulukoita ja etsi ne elintarvikkeet, joita sinun kannattaa käyttää, kun seuraavan kerran harrastat liikuntaa.

Usein ajatellaan, että sokeri on erittäin nopeasti imeytyvä hiilihydraatti, eli että sen glykeeminen indeksi on suuri. Sokerin glykeeminen indeksi on kuitenkin keskitasoa, eli se ei imeydy kovin nopeasti. Perunat ja vaalea vehnäleipä saavat verensokerin nousemaan nopeammin

Hampaat

Vaikka suuontelossa olevat bakteerit saavat ravintoa kaikista ruoista, ne voivat erityisen hyvin saadessaan sokeripitoisia hiilihydraatteja, joita on mm. hedelmissä, sokerissa, kekseissä ja rusinoissa.

Bakteerit voivat muodostaa hammaskiillettä pehmentävää happoa vain silloin, kun bakteeripeitettä (plakkia) ei poisteta. Siksi on tärkeää harjata hampaat perusteellisesti joka päivä fluorihammastahnalla.

Myös monet muut tekijät vaikuttavat siihen, tuleeko hampaisiin reikiä. Lue tästä, niin saat tietää, miten voit pitää hampaasi terveinä.

Napsauta tästä ja lue lisää aiheesta:

Miksi hampaisiin tulee reikiä

Suuontelon bakteerit tarvitsevat energiaa, joten ne kuluttavat ruoan sisältämiä ravintoaineita. Tästä energian muuntamisesta syntyy erilaisia jäteaineita, mm. maitohappoa. Sylki kuljettaa ruoantähteet pois ja neutraloi hapon. Jos suuhygienia on hyvä, happoa muodostuu niin vähän, että sylki voi huuhdella ja neutraloida sen.

Tilanne muuttuu vakavaksi vasta kun hampaisiin jää bakteeripeite, jota kutsutaan myös plakiksi. Haponmuodostus on silloin kasvanut niin suureksi, ettei sylki pysty enää neutraloimaan happoa, jolloin sen neutraloivat syljen sijasta hampaiden kivennäisaineet, kalsium ja fosfaatti. Se on ensimmäinen merkki hampaiden reikiintymisestä.

Bakteerit ja sokeri

Jotkut bakteeripeitteen (plakki) bakteerit voivat kasvaa happamassa ympäristössä. Se tarkoittaa sitä, että ne voivat käyttää sokerin ja muiden hajoavien hiilihydraattien sisältämää energiaa. Tällaisia hiilihydraatteja on esim. hedelmissä, pikkupurtavissa, leivässä, keitetyissä perunoissa ja pastassa.

Jos hampaissa on bakteeripeite ja ruokavalioon kuuluu paljon sokeria, bakteerien koostumus muuttuu – ne bakteerit, jotka kestävät sokeria ja muita hajoavia hiilihydraatteja, tuhoavat muita bakteereita – ja se tarkoittaa, että happoa muodostuu entistä enemmän.

Suun happamuusaste (pH-arvo) laskee haponmuodostuksen yhteydessä. Jos suun happamuusaste pienenee, hampaista liukenee entistä enemmän kalsiumia ja fosfaattia. Siksi sokerin ja muiden hajoavien hiilihydraattien nauttiminen usein nopeuttaa reikien syntymistä, mutta vain jos suuhygienia on huono.

Näin vähennät hampaiden reikiintymisen riskiä

Paras tapa välttää hampaiden reikiintymistä on harjata hampaat fluorihammastahnalla kaksi kertaa päivässä. Kun hampaita harjataan, niiden bakteeripeite irtoaa ja karieksen riski pienenee.

Fluorihammastahna suojaa hammaskiillettä, jolloin hampaat kestävät happohyökkäyksiä paremmin.

Lopuksi on tärkeää käydä säännöllisesti hammaslääkärissä.

Hiilihydraatit ja hampaat

Jotkut bakteerit, joita on suuonteloon jääneessä bakteeripeitteessä – jota kutsutaan myös plakiksi – käyttävät ravintonaan hajoavia hiilihydraatteja kuten sokeria, hedelmiä, pikkupurtavia, leipää, keitettyjä perunoita ja pastaa. Kun hiilihydraatit muuntuvat ravinnoksi, muodostuu sitä happoa, joka tekee reikiä hampaisiin. Sekä ruoan koostumus että hiilihydraattipitoisuus vaikuttavat siihen, paljonko happoa muodostuu, ja sitä kautta siihen, miten suuri hampaiden reikiintymisen riski on. Koostumukseltaan tahmea ruoka viipyy suussa tavallista kauemmin, ja puhdas sokeri lisää syljen hiilihydraattipitoisuutta.

Suun happamuusaste (pH-arvo) laskee haponmuodostuksen yhteydessä. Jos suun happamuusaste pienenee, hampaista liukenee entistä enemmän kalsiumia ja fosfaattia. Hampaiden omien kivennäisaineiden kulumista ei pystytä korvaamaan koskaan. Se onkin ensimmäinen merkki hampaiden reikiintymisestä.

Hiilihydraatit alentavat happamuusastetta (pH-arvoa) eri tavoilla, ja se palautuu myös erilaista vauhtia. Siksi eri hiilihydraatit aiheuttavat erilaisen kariesriskin.

Mitä enemmän happamuusaste laskee ja mitä pidempi aika kuluu, ennen kuin se palautuu entiselleen, sitä suurempi kariesriski on. Useimmissa tapauksissa suun happamuusaste palautuu ennalleen 60 minuutissa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ei ole hyvä syödä tai juoda (vettä lukuun ottamatta) pitkin päivää. Syö vain muutamia kertoja päivässä, niin hampaat eivät ole jatkuvasti happohyökkäyksen kohteena.

Ne hiilihydraatit, jotka saavat aikaan pisimpään kestävän ja suurimman happohyökkäyksen, ovat sakkaroosi, fruktoosi (hedelmäsokeri) ja glukoosi (rypälesokeri). Suun bakteerit voivat muodostaa happoa myös hiilihydraatteihin kuuluvista laktoosista (maitosokerista) ja tärkkelyksestä (polysakkaridista), mutta ei yhtä paljon kuin muista hiilihydraateista.

Sokeri ja hampaiden reikiintyminen

Kannattaa muistaa, että hampaat voivat reikiintyä, vaikka välttelisit sokeria sisältäviä ruokia. Reiät syntyvät nimittäin pääasiassa siksi, että hampaita on harjattu huonosti ja puutteellisesti. Sokeri voi samoin kuin muutkin ravinnon hiilihydraatit saada aikaan reikiä – mutta vain jos hampaita ei pidetä kunnolla puhtaina. Jollei hampaita harjata säännöllisesti, niiden pinnalle jää bakteeripeite. Bakteerit muuttavat esim. sokerissa, keitetyssä pastassa, pikkupurtavissa, perunoissa ja leivässä olevia hiilihydraatteja hapoksi, joka sitten vaurioittaa hampaita ja pahimmassa tapauksessa saa aikaan reikiä. Se tarkoittaa, että reikiintymistä aiheuttavien hiilihydraattien ei tarvitse olla peräisin sokerista. ”Ei sokeria” ei siis ole yhtä kuin ”ei reikiä”.

Lasten hampaat

Paras keino torjua hampaiden reikiintymistä on harjata hampaat perusteellisesti ja säännöllisesti. Siksi on tärkeää opettaa lapset harjaamaan hampaansa perusteellisesti kaksi kertaa päivässä. Kun opetat lapsesi harjaamaan hampaansa hyvin pienestä pitäen, voit omalta osaltasi varmistaa, että lapsella on terveet hampaat koko ikänsä.

Jotta lapsen hampaat pysyisivät terveinä, tarvitaan muutakin kuin hyviä neuvoja ja uusi hammasharja kolmen kuukauden välein. Lapsen motoriset taidot kehittyvät nimittäin siten, että hän osaa harjata hampaat kunnolla vasta 12-vuotiaana. Siksi sinun pitää olla mukana enemmän tai vähemmän ohjaamassa ja opastamassa lasta ja tarkastamassa lopputulos aina siihen asti kun lapsi täyttää 12 vuotta.

Kannattaa myös välttää hedelmä- tai marjamehujen tai maidon käyttöä tuttipullossa ”unilääkkeenä”, sillä tuoremehun tai marjamehun luonnolliset hedelmähapot syövyttävät hammaskiillettä, ja näissä juomissa oleva sokeri edistää bakteerien haponmuodostusta, jolloin hampaisiin kohdistuu happohyökkäys lapsen nukkuessa. Vältä siksi mahdollisimman pitkälle ruoan ja juoman antamista illalla hampaiden pesun jälkeen.

Makeutetut maitotuotteet

Sokerilla makeutetut maitotuotteet saavat aikaan vähemmän haponmuodostusta kuin muut yhtä paljon sokeria sisältävät juomat tai ruoat. Se johtuu todennäköisesti siitä, että maito sisältää useita ravintoaineita (kalkkia, fosfaattia ja proteiinia), jotka vähentävät voimakasta haponmuodostusta

Ylipaino

Yhä useammat suomalaiset ovat ylipainoisia. Miksi ihmisestä oikeastaan tulee ylipainoinen, miten ylimääräisistä kiloista voi päästä eroon ja miten sokeri vaikuttaa painonhallintaan?

Oletko ylipainoinen?

Ihmiset ovat eripituisia ja ruumiinrakenteeltaan erilaisia. Kun arvioit, oletko itse ylipainoinen, kannattaa muistaa, että samanpituisten ihmisten painon ei tarvitse olla täsmälleen sama.

Saat helposti selville, painatko liikaa, kun lasket oman ns. painoindeksisi (BMI).

Painoindeksi lasketaan seuraavan kaavan avulla:

Paino (kiloina)
Pituus (metreinä) x pituus (metreinä)

Tuloksen näet tästä ruudusta.

Esimerkki:
Lotta on 165 cm pitkä ja painaa 70 kg. Hänen painoindeksinsä on:

70 = 25,7
(1,65 x 1,65)

Lotta on siis lievästi ylipainoinen.

Milloin rasva on terveydelle vaarallisinta?

Naiset valittavat usein lantiolle ja reisiin kertyvästä rasvasta, kun taas miehet eivät juurikaan välitä vatsan ympärille kertyvästä vararenkaasta. Tilanteen pitäisi itse asiassa olla aivan päinvastainen. Vatsan kohdalle kertynyt rasva on nimittäin paljon vaarallisempaa kuin lantiolle ja reisiin kertynyt rasva.

Mittaamalla oman vyötärö-lantiosuhteesi saat selville, onko rasva kehossasi väärässä paikassa. Saat vyötärö-lantiosuhteesi selville jakamalla vyötärön ympäryksen lantion ympäryksellä. Naisilla luvun pitäisi olla alle 0,8 ja miehillä alle 1,0.

Esimerkki:

Kirstin vyötärön ympärys on 83 cm ja lantion ympärys 105 cm. Hänen vyötärö-lantiosuhteensa on:

83 = 0,79

105

Voit myös mitata pelkästään vyötärön ympäryksen. Mitta kertoo sekä sen, oletko ylipainoinen, että sen, onko rasvaa väärässä paikassa. Jos naisen vyötärön ympärys on yli 80 cm, hänen painonsa ei saisi nousta enää. Jos se on yli 88 cm, riski sairastua ylipainon vuoksi esim. tyypin 2 diabetekseen ja sydän- ja verisuonitauteihin on lisääntynyt, joten hänen olisi laihduttava. Miesten kohdalla vastaavat luvut ovat 94 cm ja 102 cm.

Miksi ihminen lihoo

Ihminen lihoo, jos hän nauttii enemmän kaloreita kuin kuluttaa – näin lyhyesti asia voidaan tosiaan ilmaista. Todellisuudessa tilanne ei kuitenkaan ole ihan näin yksinkertainen. Sekä kalorien saantiin että kulutukseen vaikuttavat monet erilaiset tekijät. Joillakin ihmisillä voi olla esim. geneettinen taipumus lihomiseen. Se ei tarkoita, että heistä välttämättä tulisi lihavia elämäntavoista riippumatta, vaan vain sitä, että lihomisriski on heidän kohdallaan suurempi kuin muilla – esim. siksi, että he hallitsevat huonosti ruokahaluaan ja heidän kehonsa polttaa rasvaa huonommin. Jos ihmisellä on geneettinen taipumus lihomiseen, hänen on oltava erityisen tarkka ruokailutottumusten ja liikunnan suhteen.

Elämäntavat eli ruokailutottumukset ja liikunta vaikuttavat merkittävästi siihen, tuleeko ihmisestä ylipainoinen vai ei. Ihmiset, jotka syövät runsaasti rasvaa ja vain vähän hiilihydraatteja sisältäviä ruokia eivätkä harrasta liikuntaa, ovat suuressa vaarassa tulla ylipainoisiksi.

Näin vältät ylipainon Paras keino torjua ylipainoa on olla lihomatta. Siksi erityisesti lasten ja normaalipainoisten aikuisten kannattaa muistaa ruokailutottumukset ja liikunta, kun halutaan välttää ylipainon kertyminen tulevaisuudessakin.

Hyvä keino välttää ylipainoa on syödä ruokaa, jonka sisältämästä energiasta enintään 30 % on peräisin rasvasta. Rasva sisältää yli kaksi kertaa niin paljon kaloreita kuin hiilihydraatit ja proteiini. Rasva ei anna yhtä paljon kylläisyyden tunnetta kuin hiilihydraatit ja proteiini, ja se kiihdyttää aineenvaihduntaa paljon vähemmän kuin ne. Jos ruokavalio suunnitellaan siten, että rasvan osuus kokonaisenergiasta on entistä pienempi ja hiilihydraattien osuus suurempi, kylläisyyden tunne saavutetaan vähemmällä kalorimäärällä. Jos keho tarvitsee enemmän energiaa kuin se saa ravinnosta, se korvaa energia-/kalorivajauksen käyttämällä rasvavarastoja. Vähärasvaisen, runsaasti hiilihydraatteja sisältävän ravinnon toinen suuri etu on se, että on helpompaa syödä itsensä kylläiseksi joka päivä ilman turhia kaloreita ja pysyä normaalipainoisena. Osa vähärasvaiseen ruokavalioon lisättävistä hiilihydraateista voi olla peräisin sokerista. Monissa makeissa herkuissa on kuitenkin sekä sokeria että rasvaa. Siksi on tärkeää valita sellaisia makeita ruokia, jotka sisältävät mahdollisimman vähän rasvaa. Geneettinen taipumus lihomiseen ilmenee muun muassa fysiologisena yliherkkyytenä ruoan sisältämälle rasvalle. Kehon on helpompi varastoida rasvaa ja vaikeampi polttaa sitä, kun taas hiilihydraattien polttaminen on helpompaa. Siksi lihomiseen taipuvaisten kannattaa suunnitella ruokavalionsa siten, että entistä pienempi osa kokonaisenergiasta on peräisin rasvasta ja suurempi osa hiilihydraateista. Näin voidaan sovittaa ravinnon koostumus kehon fysiologisiin ominaisuuksiin, eikä paino nouse.

Arkiliikunnalla parhaat tulokset

Myös liikunnasta huolehtiminen on tärkeää. Ei ole tarpeen juosta hirveää vauhtia henki kurkussa tai käydä kuntosalilla joka ilta. Helpointa on todellakin hyödyntää arkipäivän liikkumismahdollisuuksia. 30 minuuttia päivässä on tarpeeksi. Reipas kävely riittää, ja silloin on paljon helpompaa jatkaa liikuntaa. Arkiliikuntaa voi olla esim. kävely tai pyöräily autolla ajamisen sijasta, portaiden kiipeäminen hissin käytön sijasta, istumatyön usein keskeyttävä jaloittelu, käsikäyttöisen ruohonleikkurin käyttö moottorikäyttöisen sijasta jne. Arkiliikunta antaa vauhtia energiankulutukselle ja auttaa hallitsemaan ruokahalua paremmin kuin rankka harjoittelu.

Näin voit laihtua

Jos haluat laihtua, sinun on yksinkertaisesti kulutettava enemmän kaloreita kuin saat ravinnosta. Se onnistuu kolmea keinoa apuna käyttäen:

1) Syö ruokaa, joka sisältää tavallista vähemmän kaloreita.

2) Liiku tavallista enemmän – eli lisää kalorien kulutusta.

3) Syö ruokaa, joka sisältää tavallista vähemmän kaloreita, ja liiku enemmän.

Viimeksi mainittu ratkaisu on tietysti kaikista tehokkain. Tässä on 10 hyvää vinkkiä hoikempaa elämää varten.

Laihdutuskuurit

Selkeä laihdutuskuuri voi olla hyvä alku ruokailutottumusten muutokselle, etenkin jos halutaan laihtua monta kiloa. Laihduttajan on kuitenkin muistettava, ettei hän voi koskaan palata entiseen elämäntapaansa. Siksi on tärkeää tuntea itsensä kylläiseksi ja tyytyväiseksi uusiin ruokailu- ja liikuntatottumuksiin, tai muuten kilot tulevat taatusti takaisin. Hyvä ruokavalio voidaan koota tavallisista elintarvikkeista ja asettaa ruoan kalorimäärä sellaiselle tasolle, että paino putoaa varmasti sopivassa tahdissa. 1 500–1 800 kcal päivässä on useimmille sopiva määrä, joka mahdollistaa myös sen, että laihduttaja voi syödä itsensä kylläiseksi joka päivä ja saa tarpeelliset ravintoaineet. Paino putoaa kaikkein nopeimmin runsaasti proteiinia ja vähän kaloreita sisältävällä ruokavaliolla. Silloin voi laihtua keskimäärin 1,5–1,7 kg viikossa.

Kun olet pudottanut painoasi jollakin tavalla, edessä on varsinainen haaste: saavutetun painon säilyttäminen. Kaksi tärkeintä tekijää painon säilyttämisen kannalta ovat

· vähärasvainen, runsaasti hiilihydraatteja sisältävä ravinto – voit syödä itsesi kylläiseksi joka päivä kaloreita laskematta

· runsas liikunta – vähintään 30 minuuttia päivässä.

Sokeri ja ylipaino

Keho ei ole kovin taipuvainen muuttamaan sokeria ja muita hiilihydraatteja rasvaksi, sillä se vaatii paljon energiaa. Siksi se pyrkii ensisijaisesti kompensoimaan suuret sokerimäärät osittain lisäämällä kokonaiskulutusta ja erityisesti hiilihydraattien kulutusta ja osittain lisäämällä hiilihydraattien varastoimista lihaksiin ja maksaan glykogeenin muodossa. Vasta kun hiilihydraattien kulutus on saavuttanut huippunsa ja hiilihydraattivarastot ovat aivan täynnä, keho alkaa muuttaa sokeria rasvaksi. Se on eräänlainen hätäkeino.

· Muista, että gramma sokeria (hiilihydraattia) sisältää vain puolet siitä kalorimäärästä, jonka gramma >rasvaa sisältää – siksi voit vähentää kaloreita tehokkaammin vähentämällä rasvan määrää kuin vähentämällä sokerin määrää.

Väestötutkimukset ovat osoittaneet, että rasvan ja sokerin suhde on käänteisesti verrannollinen. Mitä enemmän sokeria ihminen syö, sitä vähemmän rasvaa hänen ravintonsa sisältää. Tutkimukset osoittavat myös, että normaalipainoiset syövät enemmän sokeria kuin ylipainoiset, jotka puolestaan syövät eniten rasvaa. Sokeri lisää energiankulutusta enemmän kuin rasva ja enemmän kuin muuntyyppiset hiilihydraatit.

· Valvottu tutkimus on osoittanut, että kun rasva korvataan monosakkarideilla (mukaan lukien sokeri), paino pysyy hallinnassa yhtä hyvin kuin korvattaessa rasva polysakkarideilla

Uusimmat tutkimukset viittaavat siihen, että runsaaseen sokeria sisältävien virvoitusjuomien käyttöön liittyy lisääntynyt ylipainon riski. Syynä voi olla se, että nestemäiset elintarvikkeet eivät anna samaa kylläisyyden tunnetta kuin kiinteät ruoat. Siksi on tärkeää muistaa käyttää sokerilla makeutettuja juomia kohtuullisesti, erityisesti jos energiankulutus on pieni.

Makeaa ilman rasvaa

Vaikka haluat laihtua tai pysyä hoikkana, ei ole mitään syytä vältellä sokeria turhan innokkaasti. Voit hyvin tyydyttää makeannälän syömättä samalla paljon rasvaa – itse asiassa pieni makea herkku silloin tällöin voi helpottaa hoikkana pysymistä.

Niksi on siinä, että syödään sellaisia makeita herkkuja, joissa ei ole ollenkaan tai vain vähän rasvaa. Tällaisia tuotteita ovat esim. lakritsi, viinikumimakeiset, limonadijäät, vaahtomakeiset ja karamellit, joissa ei ole täytettä. Jos mielesi tekee suklaata, suklaakuorrutteinen suukko on hyvä korvike. Se maistuu suklaalta, mutta sisältää paljon vähemmän rasvaa ja huomattavasti vähemmän kaloreita kuin ”oikea” tuote. Voit myös käyttää marmeladia tai hunajaa, kun mielesi tekee makeaa.

Kevyttuotteet

Kauppojen hyllyille on vähitellen tullut valtavasti kevyttuotteita. Kannattaa kuitenkin pohtia, tehoavatko ne.

Kaikille kevyttuotteiksi kutsutuille tuotteille on yhteistä se, että ne sisältävät vähemmän kaloreita kuin muut samantyyppiset tuotteet – mutta se ei välttämättä tarkoita, että ne sopisivat paremmin laihduttajalle. Jos ostat esim. pussillisen kevytsipsejä, niissä on kuitenkin paljon rasvaa ja kaloreita. Jos juot sokeritonta virvoitusjuomaa, saat tietysti vähemmän kaloreita, mutta siitä voi olla haittaakin pidemmällä aikavälillä. Keinotekoisten makeutusaineiden epäillään kiihottavan ruokahalua, jolloin haluat syödä enemmän kuin on tarpeen. Tuloksena voi olla, että saat kaiken kaikkiaan enemmän kaloreita kuin jos olisit valinnut sokeria sisältävän virvoitusjuoman. Jos kuitenkin haluat juoda paljon makeita virvoitusjuomia päivittäin, on todennäköisesti parempi käyttää kevyttuotteita kuin sokerilla makeutettuja juomia.

Sokeri ja kylläisyyden tunne

Kylläisyyden tunnetta on hyvin vaikea ymmärtää ja mitata, sillä siihen vaikuttavat niin monet erilaiset tekijät. Maku, ruoan koostumus, mieliala, se miten hyvin ruoka täyttää vatsan sekä ruoan aikaansaamat kemialliset signaalit ovat vain muutamia kylläisyyden tunteen syntymiseen vaikuttavista tekijöistä.

Kylläisyyden tunne syntyy myös useassa vaiheessa. Ensimmäinen vaihe on se, miltä ruoka tuntuu syöjän mielestä, eli ruoan maku, koostumus, tuoksu ja ulkonäkö. Ne vaikuttavat siihen, miten kylläiseksi tai nälkäiseksi hän tuntee itsensä. Seuraavassa vaiheessa vaikuttavat ne signaalit, joita keho vastaanottaa, kun ruoka kulkee vatsassa ja suolistossa, eli ennen kuin se sulaa. Kolmantena vaiheena ovat sulaneen ruoan aikaansaamat vaikutukset, kun ruoan sisältämät aineet ovat ehtineet verenkiertoon asti.

Vaikka kylläisyyttä onkin siis hankalaa määritellä, tutkijat ovat kuitenkin onnistuneet selvittämään, mitkä ravintoaineet antavat parhaiten kylläisyyden tunteen. Tuloksena on, että hiilihydraatit – sokeri mukaan lukien – antavat paremmin kylläisyyden tunteen kuin rasva, mutta proteiini on tässä suhteessa parempi kuin sekä rasva että hiilihydraatit.

Kylläisyyden tunteen antavat parhaiten

1. proteiini

2. hiilihydraatit

3. rasva

Lapset ja sokeri

Monilla vanhemmilla on huono omatunto, kun he antavat lapsilleen sokeria. He uskovat, että sokeri lihottaa, tekee reikiä hampaisiin ja vie tilaa muilta ruoilta ja että lapset tulevat riippuvaisiksi siitä – mutta asia ei ole ihan niin yksinkertainen. Kunhan lapsi saa terveellistä ja monipuolista arkiruokaa ja muistaa harjata hampaansa, kohtuullisten sokerimäärien käyttö ei ole lapselle vaarallista eikä haitallista.

Lapset tarvitsevat paljon energiaa, vitamiineja ja kivennäisaineita kasvaakseen ja kehittyäkseen mahdollisimman hyvin. Sokeri sisältää energiaa, muttei varsinaisesti mitään vitamiineja tai kivennäisaineita. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että lapset eivät saisi käyttää ollenkaan sokeria. Sokeri voi itse asiassa helpottaa terveellisten ruokien syömistä, esim. jos sokeria sirotellaan kaurapuuron päälle. Silloin sokeri voi osaltaan vaikuttaa siihen, että lapsi saa terveellistä ja monipuolista ravintoa. Jos lapsi siis nauttii sokeria kohtuullisia määriä, ei ole mitään syytä tehdä sokerista ankarasti kiellettyä asiaa ja pitää sitä lapsen terveydelle vaarallisena.

Lapset eivät myöskään tule riippuvaisiksi sokerista sen enempää kuin aikuisetkaan – he vain nauttivat sen mausta. Ihmiset pitävät makeasta luonnostaan, mikä näkyy jo vastasyntyneistä. Jos lapsesi pitää makeasta erityisen paljon, huolehdi siitä, että hän syö makeita herkkuja, joissa ei ole rasvaa.

Jotta lapsi saisi varmasti riittävästi vitamiineja ja kivennäisaineita, hän saa syödä sokeria vain sellaisen määrän, joka vastaa 10:tä prosenttia kokonaisenergiasta. Lastentarhaikäisen kohdalla se merkitsee 35–40 grammaa sokeria päivässä ja kouluikäisen kohdalla 45–55 grammaa.

Diabetes

Yhä useammat ihmiset sairastuvat diabetekseen, mutta millainen sairaus se oikein on, ja tarkoittaako diabetes sitä, ettei sokeria saa syödä enää koskaan? Tästä löydät vastaukset näihin kysymyksiin:

Mikä diabetes on?

Diabetes on sairaus, jossa veren sokeripitoisuus kasvaa liian suureksi. Siksi sitä kutsutaan myös sokeritaudiksi.

Syödyssä ruoassa olevat hiilihydraatit hajoavat glukoosiksi (rypälesokeriksi) ja kulkeutuvat vereen. Kun veren glukoosipitoisuus kasvaa, haima erittää insuliini-nimistä hormonia, joka auttaa siirtämään glukoosia kehon soluihin.

Kun ihminen sairastaa diabetesta, glukoosi ei siirry verestä solujen käyttöön kyllin tehokkaasti – joko siksi, ettei keho tuota tarpeeksi insuliinia (tyypin 1 diabetes), tai siksi, että insuliinin vaikutus on heikentynyt (tyypin 2 diabetes). Se tarkoittaa, että veren glukoosipitoisuus on koholla tavallista pidempään ruokailun jälkeen. Tilanne on vaarallinen, sillä kohonnut verenglukoosi (verensokeri) voi pitkällä aikavälillä vahingoittaa monia kehon kudoksia, esim. silmiä, munuaisia, sydäntä ja verenkiertoa.

Tyypin 1 diabetes (nuoruustyypin diabetes) johtuu haiman toimintahäiriöstä, joten tyypin 1 diabeteksen puhkeamista ei voida estää millään tavalla. Valtaosa diabetestapauksista – noin 90 % – on kuitenkin tyyppiä 2. Tyypin 2 diabetes (aikuistyypin diabetes) johtuu puolestaan elämäntavoista. Erityisesti vatsan kohdalle kertynyt ylipaino on tyypin 2 diabeteksen ensisijainen syy, mutta myös liikunnan puute vaikuttaa paljon asiaan.

Lisätietoa diabeteksesta löytyy osoitteesta www.diabetes.fi

Ravinto ja diabetes

Ruokavalio vaikuttaa siis huomattavasti siihen, kuuluuko ihminen siihen riskiryhmään, joka voi saada tyypin 2 diabeteksen. Painonnousua voi ehkäistä syömällä terveellistä ja monipuolista ruokaa omaa energiankulutustaan vastaavan määrän. Vähärasvainen, runsaasti hiilihydraatteja sisältävä ravinto ehkäisee ylipainoa. Nykyään tiedetään, että monien ylipainoisten tyypin 2 diabetesta sairastavien oireet katoavat, kun heidän painonsa laskee noin 10 %. Viimeksi kuluneiden 20 vuoden aikana diabeetikoiden ruokavalio on muuttunut tiukasta erikoisruokavaliosta sellaisiksi ruokailutottumuksiksi, joita meidän kaikkien tulisi noudattaa.

Tyypin 2 diabeteksen ennaltaehkäisy on tärkeää. Tärkeää on myös se, miten tyypin 1 diabetesta sairastavan on syötävä pitääkseen diabeteksen kurissa mahdollisimman hyvin. Monien vuosien ajan on suositeltu, että diabeetikot välttäisivät sokeria kokonaan. Uudet tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että diabeetikot voivat hyvin syödä 25–30 g sokeria päivässä ilman että veren glukoosipitoisuus kärsii. On vain huolehdittava siitä, että sokeria nautitaan tasaisesti päivän mittaan siten, että jokainen ateria sisältää enintään 5 g sokeria.

5 g sokeria vastaa yhtä teelusikallista. Voit siis hyvin sirotella yhden teelusikallisen sokeria kaurapuuron päälle tai levittää yhden teelusikallisen hunajaa leivälle. Voit myös hyvin syödä palasen kakkua tai suklaata silloin tällöin, ja voit käyttää leivonnassa sokeria yhdessä keinotekoisten makeuttajien kanssa.

Diabeetikon ruokavalio

Diabetekseen on suhtauduttava vakavasti, mutta silloin se voi itse asiassa olla maailman terveellisin sairaus! Diabeetikon on nimittäin pakko syödä terveellisesti ja harrastaa liikuntaa, sillä terveellinen ravinto ja liikunta yhdessä mahdollisen insuliinihoidon kanssa estävät verensokeria kohoamasta liikaa.

Diabeetikon on valittava ruokansa huolellisesti, sillä erilaiset ruoat vaikuttavat verensokeriin erilaisella nopeudella – ja diabeetikon ongelmana on juuri verensokerin säätely. Siksi on tärkeää, että diabeetikko valitsee hitaasti imeytyviä hiilihydraatteja. Niitä ovat esim. ruisleivän, palkokasvien, pastan, omenoiden ja päärynöiden sisältämät hiilihydraatit.

Kuitu, proteiinit ja rasva auttavat ”jarruttamaan” hiilihydraattien imeytymistä. Diabeetikoiden pitäisi syödä vain vähän rasvaa aivan kuten kaikkien muidenkin, joten on parasta syödä proteiinia ja kuituja, jos halutaan ”jarruttaa” veren sokeripitoisuuden nousua.

Culinary-siirapit

Culinary-siirapit ovat uusia ja trendikkäitä ruoanvalmistustuotteita, joilla on paljon käyttömahdollisuuksia. Niillä voidaan maustaa alku- ja pääruoat, marinadit, salaatit, kastikkeet ja juomat. Lisäksi maustesiirapit sopivat jälkiruokiin, sillä ne antavat mukavan säväyksen jäätelön, marjojen, hedelmien ja juustojen kastikkeille.

Valittavana on kaksi makuvaihtoehtoa: luontaista inkivääriaromia sisältävä Dansukker Culinary Inkiväärisiirappi sekä punaviinitiivistettä ja luontaista punaviiniaromia sisältävä Dansukker Culinary Punaviinisiirappi. Tuotteet on pakattu kauniisiin 250 ml:n lasipulloihin, jotka suojaavat makuaromien säilymistä.

Fariinisokeri

Kostea, tumma Fariinisokeri sopii viilin, murojen ja puuron päälle, leivontaan, jälkiruokiin ja erilaisiin juomiin sekä mausteeksi pata- ja laatikkoruokiin. Simaohjeen löydät Fariinipakkauksen kyljestä.

Hillo-marmeladisokeri

Dansukker Hillo-marmeladisokerin avulla persikka, pakastevadelma tai vaikkapa sipuli löytävät uuden olomuodon. Lopputulos on kiinteämpää, hedelmäisempää ja vähemmän makeaa kuin perinteinen hillo ja siksi omiaan myös mm. paahtoleivän kanssa tai liharuokien seurana.

Hillo-marmeladisokeri on helppo ja nopea käyttää. Yksi paketti (330 g) on sopiva määrä yhdelle kasviskilolle. Hillon/marmeladin keittoaika on vain joitakin minuutteja. Raaka-aineiksi sopivat monipuolisesti tuoreet ja pakastemarjat, kauden hedelmät ja vihannekset.

Hillo-marmeladisokeri sisältää sokerin lisäksi kasviperäistä hedelmäpektiiniä, joka antaa hillolle/marmeladille kiinteyttä. Tuotteen kaliumsorbaatti parantaa hillon säilyvyyttä ja on tarpeen erityisesti vähemmän sokeria sisältävissä hilloissa ja marmeladeissa.

Pakkauskoko on 330 g.

1 dl Hillo-marmeladisokeria painaa n. 85 g.

Hillosokeri

Hillosokeri on kehitetty helpottamaan kotihillon valmistusta. Sen avulla on helppoa ja nopeaa valmistaa sopivan sakeaa ja hyvin säilyvää hilloa. Hillosokeri on riittoisaa, koska sitä tarvitaan hillottaessa vähemmän kuin tavallista sokeria. Hillosokeri sisältää kidesokerin lisäksi hedelmäpektiiniä, joka antaa hillolle kiinteän rakenteen ja auttaa sitä säilymään paremmin. Pakkauskoko 1 kg.

Hyytelösokeri

Hyytelösokeri korostaa kotimaisten marjojen raikkautta ja loihtii leivonnaisille kiiltoa ja näyttävyyttä. Hyytelösokerin käyttö on uusi ja helppo tapa tehdä koristehyytelöitä ja jälkiruokia, jotka on tarkoitettu heti nautittaviksi. Se sopii sekä tuoreiden että pakastemarjojen kanssa käytettäväksi, mutta ei sovi säilöntään. Hyytelösokeri on täysin kasvispohjainen tuote, joka sisältää sokeria, maissitärkkelyssiirappia, hedelmistä erotettua pektiiniä ja hedelmähappoa. Pakkauskoko 370 g, josta saadaan n. 20 jälkiruoka-annosta.

Hyytelösokeri Multi

Tutun Dansukker Hyytelösokerin rinnalle on tullut uusi tuote:

Dansukker Hyytelösokeri Multi

Hyytelösokeri Multin avulla voit valmistaa helposti hyytelöitäviä, kermapohjaisia jälkiruokia, kuten kermavanukkaita, mousseja ja pehmeitä torttutäytteitä. Myös trendikäs Pannacotta syntyy vaivattomasti Hyytelösokeri Multilla. 

Hyytelösokeri Multi on 100 % kasvipohjainen tuote. Sen hyytelöimisaineina on karrageeni ja johanneksenleipäpuujauhe. Hyytelösokeri Multi sopii myös kasvisruokavaliota noudattaville.

Miten Hyytelösokeri Multi eroaa ”perinteisestä” Hyytelösokerista?
- Hyytelösokeri Multin hyytelöimisaineet ovat karrageeni ja johanneksenleipäpuujauhe,
joiden ansiosta tuotetta voi käyttää myös maitotaloustuotteiden, kuten kerman kanssa. Perinteisen Hyytelösokerin hyytelöimisaineena on pektiini, joka on tehokas hyytelöittäjä, mutta vaatii toimiakseen suhteellisen happaman ympäristön, minkä johdosta tuote ei sovi käytettäväksi maitopohjaisten tuotteiden kanssa.
- Hyytelösokeri Multia tarvitaan hyytelöinnissä Hyytelösokeria enemmän: karrageeni ja johanneksenleipäpuujauhe eivät ole yhtä tehokkaita hyytelöittäjiä kuin pektiini.

Hyytelökuorrutus kakulle: 1 dl Hyytelösokeria Multia, 1–1,5 dl vettä
Jälkiruokahyytelö: 1 dl Hyytelösokeri Multia, 2 dl vettä tai laimeaa mehua
Muuntosuhde: 1 dl Hyytelösokeri Multia painaa n. 100 g

Valmistusaineet: Sokeri, hyytelöimisaine (karrageeni, johanneksenleipäpuujauhe)
Pakkauskoko 370 g

Ravintosisältö / 100 g
Energiaa 1700 kJ/400 kcal
Proteiinia < 0,1 g
Hiilihydraattia 99 g
Rasvaa 0 g

Iso kandisokeri

Iso kandisokeri on erittäin suurikiteistä sokeria, joka sopii mainiosti kuumien juomien makeuttamiseen. Erittäin hyvää se on kahvin ja teen joukossa. Iso kandisokeri valmistetaan hitaasti kiteyttämällä. Lämpö ja hidas kiteytys antavat tuotteelle sen karamellimaisen maun ja kauniin ulkonäön. Iso kandisokeri ei sisällä mitään lisäaineita, vaan tarjoaa luonnollista makeutta kuumiin juomiin.

Pakkaus 500 g pahvikartonki.

Kaakaotomusokeri

Kaakaotomusokeri on, helppokäyttöinen sokerituote, joka sopii leivonnaisten koristeluun ja kuorrutuksiin sekä torttujen ja kakkujen täytteisiin. Pakkaus on 300 g kartonkikotelo, joka riittää kahden kakun koristeluun.

Perusvalmistusohje on helppo:

2 dl:aan Kaakaotomua lisätään tasaisesti sekoittaen noin 2 ruokalusikallista vettä. Seoksen saa nopeammin tasaiseksi käyttämällä kuumaa vettä. Seos levitetään leivonnaisen päälle ja suklaakuorrutus on valmis. Kuorrutuksen annetaan kuivua ennen tarjoilua. Koristelun lisäksi Kaakaotomusokeria voi käyttää myös leivonnaisten taikinoihin.

Kanelisokeri

Kanelisokeri on helposti siroteltava pölyämätön sokerin ja kanelin seos. Se sopii leivonnaisten maustamiseen ja viilin tai puuron päälle. Erityisesti Kanelisokeri helpottaa korvapuustien leivontaa. Dansukker-kanelisokeri on pakattu 330 g:n pahvikoteloon.

Leipäsiirappi

Vaaleaa Leivontasiirappia on parannettu ja samalla nimi vaihtuu Leipäsiirapiksi. Siirapissa on entistä enemmän mallasuutetta. Leipäsiirappi on ruokaleipien ja sämpylöiden leivontaan tarkoitettu mallasuutetta sisältävä sokerisiirappi, joka parantaa leipien makua. Leipäsiirappi saa nestemäisenä hiivan toimimaan nopeasti ja leivistä tulee kuohkeita. Pakkaus on kätevä 750 g:n muovipullo, jossa on läpinäkyvä mitta-asteikko.

Nimenmuutos korostaa Leipäsiirapin käyttökohdetta ja selventää eroa Dansukkerin Vaaleaan Siirappiin, joka on vaalea sokerisiirappi 700 g:n kartonkitölkissä.

Luomusokeri

Luomusokeri on kidesokeria yleiskäyttöön. Valmistukseen käytetyt juurikkaat on viljelty pohjoismaisia luomuviljelyn ehtoja noudattaen. Pakkaus on 1 kg:n paperipussi.

Mansikanmakuinen tomusokeri

Mansikanmakuinen tomusokeri antaa herkullisen mansikan maun ja punaisen värin leivonnaisten kuorrutuksiin ja torttujen ja kakkujen täytteisiin. Se sopii myös sellaisenaan siroteltavaksi jälkiruokiin ja leivonnaisten koristeeksi. Pakkauskoko on 300 g.

Kauniin kuorrutteen teet lisäämällä 2 dl:aan Mansikanmakuista tomusokeria 1-2 rkl vettä. Sekoita sileäksi tahnaksi. Levitä leivonnaisen päälle ja anna kovettua.

Mini palasokeri

Valkoinen, pieni säännöllisen muotoinen palasokeri. Liukenee nopeasti. Palan paino n. 2 g.

Pikku-Sirkku

PikkuSirkku on tavallista Sirkkua pienempi (2 g), muilta ominaisuuksiltaan vastaava palasokeri 500 g:n rasiassa.

Pulmu

Pulmu on suurempi ja nopeammin liukeneva palasokeri. Yhdellä Pulmu-palalla on painoa keskimäärin 3,5 g. Sekä Sirkku että Pulmu valmistetaan puristamalla ja lohkomalla. Pakkauskoko 750 g.

Rapea Raesokeri

Rapea Raesokeri valmistetaan palasokerista murskaamalla, ja sitä käytetään pääasiassa leivonnaisten koristeluun. Rapea Raesokeri on kookkaampaa ja rapeampaa kuin Kova Raesokeri. Pakkauskoko on 500 g.

Ruokokidesokeri

Valikoitua ruokorakasokeria. Fariinisokeria miedompi, kuiva siroteltava tumma kidesokeri. Sisältää pieniä määriä sokeriruo'on kivennäis-, hiven- ja aromiaineita.

Kaikissa Dansukker Ruokosokereissa on vastedes kansainvälinen Reilun kaupan merkki. Reilun kaupan merkki on takuu siitä, että tuote on tuotettu kansainvälisten Reilun kaupan kriteerien mukaan. Tuotteen ostaminen parantaa perhetuottajien ja työntekijöiden työ- ja elinoloja kehitysmaissa.

Ruokopalasokeri

Tumma palasokeri valikoitua ruokoraakasokeria. Aromikasta makua kahviin ja teehen. Palan paino n.3,5g

Kaikissa Dansukker Ruokosokereissa on vastedes kansainvälinen Reilun kaupan merkki. Reilun kaupan merkki on takuu siitä, että tuote on tuotettu kansainvälisten Reilun kaupan kriteerien mukaan. Tuotteen ostaminen parantaa perhetuottajien ja työntekijöiden työ- ja elinoloja kehitysmaissa.

Sirkku palasokeri

Sirkku on perinteinen, kova, hitaasti liukeneva sokeripala. Sirkku-pala painaa keskimäärin 2,5 g ja sisältää n. 10 kcal. Pakkauskoko 750 g.

Siro

Siro Erikoishieno sokeri on korkealaatuinen, pienikiteinen sokeri. Siro sopii erityisesti vaahdotettaviin taikinoihin ja nimensä mukaisesti kaikenlaiseen sirotteluun. Siro on pienikiteisyytensä ansiosta riittoisaa ja hyvin suussa sulavaa.

Sweet & Less -pöytämakeuttaja

Sweet & Less on 99,9 % ruokosokeria, johon on lisätty hiukan makeutusainetta (aspartaami-asesulfaami E 962). Yhdistelmän ansiosta Sweet & Less on 30 % makeampaa, jolloin sitä voi käyttää tavallista sokeria vähemmän. Tuotteen avulla kuluttaja voi siis vähentää energian saantiaan sokerin hyvästä mausta tinkimättä. Ruokosokeri ja makeutusaine ovat Sweet & Less -pöytämakeuttajassa tasaisesti sekoittuneena.

Tuote sopii erityisesti kuumien juomien makeuttamiseen ja sitä käytetään palasokerin tavoin. Yksi Sweet & Less -pala painaa 2 g. Siitä saa kahviin, teehen ym. yhtä paljon makeutta kuin ruokosokeripalasta (3 g) mutta 30 % vähemmän kaloreita.

Pakkaus on 500 gramman kartonkikotelo.

Taloussokeri

Taloussokeri sopii yleiskäyttöön säilönnässä, leivonnassa ja jälkiruokien valmistuksessa. Sokeri säilyttää kesän marjojen, hedelmien ja kasvisten maun, värin sekä aromin. Se parantaa myös C-vitamiinin säilyvyyttä.

Tomusokeri

Tomusokeri valmistetaan kidesokerista jauhamalla. Tomusokeri sopii kuorrutuksiin, marenkien ja makeisten valmistukseen, jälkiruokiin, kermavaahtoon tai sellaisenaan koristeluun. Pakkauskoko 500 g.