Tässä tämäkin päivä jotenkin yrittää mennä. Kaikki va tuntuu niin hemmetin tyhmältä, vaikealta ja jne. Kaipa se jossain vaiheessa alkaa aurinkokin johonkin paistaa ja saisin taas jokseekin elämästä kiinni. Huomista odotan kanssa jasamalla hitosti pelkään. LIDLis on taas ne askartelupakkaukset, joita haluan. Olen viime viikolla jo isää ruinannu kuskiksi, mutta aina olen epävarma vikaan asti.

Yritin tehä kakkujakin kotona, mutta nekin meni lättänäksi. Nyt en tiä miten tekisin sen täytekakun huomenna. KAikki on niin vaikeeta. Mikään ei suju.

Käsityörintamalla:

siskon kolmiohuivi on siinä pisteessä että reunat tarvii virkata viel.

Ex-hoitotädin huivia aloitin eilen tekee. Koko päivä kului siihen että tein muutaman kerroksen ja purkasin jne. Nyt olen sitten jonkun verta sitä tehnyt enkä varmaan ala purkaa.

Muuta ei sitten kai olekaa tehnyt.